Kuvaus
Tässä jaksossa Eeva kertoo elämästään, jossa alkoholi kulki mukana 15-vuotiaasta aina 54-vuotiaaksi. Lapsuudenkodin kahtiajakautunut ja pelon täyteinen ilmapiiri valtasi jo nuorena Eevan sisäisen maailman, josta pakenemiseen alkoholi tuntui aluksi tarjoavan täydellisen ratkaisun; se oli ”hurmaavaa, ihanaa, mä tunsin olevani niin kuin muutkin”.
Alkoholi kulki vuosikymmeniä muun elämän rinnalla ja nakersi pikkuhiljaa kaiken hyvän ympäriltään, alun vapauden tunne oli muuttunut vankilaksi. 54-vuotiaana ”sielullisesti särkynyt” Eeva käveli sisään AA:n ovista ja on saanut olla siitä lähtien raittiina: ”AA on mun ensimmäinen, oikea koti.”
Eeva kertoo liittymisestään AA-yhteisöön, ja siitä miten AA:n ehdottama toipumisohjelma on pitänyt hänet raittiina jo 15 vuotta.
