Kuvaus
Mitä aika on ja miten aika on? Voiko edes sanoa, että aika on. Ainakin voi kysyä: miten aikaa jäljitetään, koetaan, viivytetään ja paetaan?
Jaksossa esitetään neljä tapaa ajatella aikaa Aristoteleen, Heideggerin, Derridan, Bergsonin ja Deleuzen pohjalta. Sisällysluetteloa:
- kaksi suurta perinnettä ajan ajatteluun länsimaisessa filosofiassa: Aristoteles & luonnontieteen valtavirta (aika liikkeen lukuna) vs. Augustinus ja eksistentiaalifilosofian perinne (aika koettuna menneisyytenä, nykyisyytenä ja tulevaisuutena)
- ongelma: kumpikin perinne esittää itsensä ensisijaisena
- "objektiivista" aikaa ei voi perustaa ilman että viitataan aina johonkin toiseen rytmiseen viitekehykseen mitattavan asian ulkopuolella
- aika omiin tarpeisiin luotuna konstruktiona ja nykyfysiikan popularisointien kantoja tähän
- Heidegger: inhimillinen oleminen ajallistavana ja ekstaattisena
- mikä on ajan ja materian suhde?
- Bergson: aika viiveenä ja sitkeänä, itsepäisenä, itsestään eroavana kestona
- Deleuze: Kronos-aika ja Aion-aika
- vauvan nauru, puiden lehdet hiirenkorvalla toukokuussa, oluen ensimmäinen puraisu kielellä, Pentti Saarikosken lauseenrytmi, räppäreiden flow ja painotus
Luettavaa:
Hans Ruin: Time as Ek-stasis and Trace of the Other
https://www.diva-portal.org/smash/get/diva2:482608/FULLTEXT01.pdf
Jakso jatkaa edellistä jaksoa (Materialismin riittämättömyys ja liiallisuus) mutta toimii myös itsenäisesti.
