Kuvaus
Parikymppiset Karri ja Joonas ehtivät juuri päästä työelämään käsiksi, kun epilepsia puhkesi ja laittoi heidät takaisin lähtöruutuun. Nykyiset hommat eivät enää epilepsian kanssa sopineet yhteen, joten edessä oli uusi alanvalinta ja onnistunut kouluun haku: Karri opiskelee nyt bio- ja kemiantekniikkaa, Joonas sosionomin tutkintoa.
Millainen mullistus on joutua kääntämään työelämän suuntaa jo nuorena oman terveyden takia? Millaisia ammatillisia suunnitelmia uskaltaa tehdä tai kuinka luottavaisin mielin työelämään suhtautua, kun epilepsia on aina jossain määrin arvaamaton?
