Kuvaus
Hannan tyttärellä on etenevä epilepsia, Sadun pojalla kohtaukset loppuivat leikkaukseen pari vuotta sitten, mutta molemmat lapset ovat kasvaneet elämään epilepsian kanssa pienestä asti. Pienokaisista on kasvanut jo nuoria aikuisia. Miten olla vanhempana tukemassa ja huolehtimassa, mutta ei liikaa? Missä vaiheessa uskaltaa luottaa, että kyllä ne omat siivet kantavat? Viisaita kasvatusneuvoja ja vielä ratkaisemattomia kysymyksiä puimassa äidit Hanna ja Satu.
